Purkutaide-näyttely “Tämän haluan sanoa”
Hämeentie 135 C, Helsinki
Kannanotto
Huomionarvoista-installaatioteos ottaa kantaa naisiin ja tyttöihin kohdistuvaan seurustelu- ja parisuhdeväkivaltaan. Tilastokeskuksen mukaan noin joka toinen suomalainen nainen on kokenut elämänsä aikana fyysistä, psyykkistä tai seksuaalista väkivaltaa. Ensi- ja turvakotien liitto kertoo, että 16–17-vuotiaista seurustelusuhteessa olleista tytöistä, jopa 45 prosenttia on kokenut väkivaltaa suhteessa.
Seurusteluväkivalta on usein aliraportoitu väkivallan muoto, joka koskettaa erityisesti tyttöjä ja nuoria naisia. Ilmiö kytkeytyy parisuhdeväkivallan lailla laajempiin yhteiskunnallisiin valtarakenteisiin ja historialliseen jatkumoon, joissa sukupuolten välinen epätasa-arvo mahdollistaa väkivallan ja sen normalisoitumisen.
Teokseni kautta haluan alleviivata, että väkivalta tyttöjä ja naisia kohtaan on erittäin huomionarvoista tässä ajassa. Tasa-arvoa rapauttavia päätöksiä tehdään kiihtyvällä vauhdilla sekä Euroopassa että Suomessa. Kysyn teoksellani, millaista tulevaisuutta rakennamme ja kenen äänet pääsevät yhteiskunnallisessa keskustelussa esille?
Teoksen symboliikasta ja teemasta
Huomionarvoista-installaatioteos yhdistää maalausta sekä animaatio- ja äänielementtejä. Työskentelen kuvataiteen ja runouden rajapinnoilla ja viime vuosina olen tehnyt useita teoksia välimerkkiteemalla. Välimerkeissä minua kiehtoo sanallisuuden ja sanattomuuden yhdistelmä, ikään kuin jonkinlainen koodi.
Symboliikkansa puolesta teoksen voi ajatella huutavan, mutta se on myös kannanotto hiljaisten äänten puolesta. Kaikki ihmiset eivät osaa tai pysty sanoittamaan omia väkivaltakokemuksiaan. Se voi olla tuskallista ja asiaan voi liittyä häpeää sekä pelkoa leimautumisesta. Parisuhdeväkivaltaa kokeneena sekä entisenä mielenterveyskuntoutujana minulla on tästä kokemusta. Joitakin näitä kokemuksia tuon esille runon muodossa, joka on kuunneltavissa huoneessa vanhasta puhelimesta.
Pyrin vahvistamaan teoksen kautta niiden tyttöjen ja naisten ääntä, jotka kokevat tulevansa vähätellyiksi väkivaltakokemustensa kanssa. Samalla teos on kannanotto kuuntelevalle ja solidaariselle keskustelukulttuurille tässä ajassa. Emme voi vain huutaa toistemme päälle. Meidän täytyy osata myös kuunnella.
Kirsi-Marja Moberg, toukokuussa 2026